Taivaalla kuu tuskin hengissään
keskellä hauraiden pilvien virtaa.
Juro vartiomies palatsin luona
katsoo vihoissaan tornikelloon.
Uskoton vaimo on menossa kotiin,
hänen kasvonsa kovat, sulkeutuneet,
ja uskollista polttaa kaipuu,
jota unen tiukka syleily ei sammuta.
Ja mitä heistä? Viikko sitten huokaisin,
heitin maailmalle hyvästit. Mutta huoneessa
ilma oli tunkkainen ja lähdin puistoon
katsomaan tähtiä, koskettamaan lyyraa.